Historia

Vihtijärven VPK:n puheenjohtaja Lauri Niemen esittämä Nummituvan historiikki Vihtijärven Nummituvan 40-vuotisjuhlassa 7.6.1994. Alkuperäisversio on Helge Putkosen laatima Nummituvan 30-vuotisjuhlaan vuonna 1984. Vuonna 1994 tekstiä täydensi Lauri Niemi uuden 10-vuotiskauden osalta.

Kunnioitetut kutsuvieraat, hyvät läsnäolijat !

Vihtijärven VPK:n puolesta lausun Teidät lämpimästi tervetulleiksi tähän juhlatilai­suuteen, joka on järjestetty tämän talon, Nummituvan, 40-vuotispäivän johdosta.

Vihtijärven kylässä on ollut seura- ja yhdistystoimintaa tämän vuosisadan alusta lähtien. Ensimmäinen oli raittiusseura, joka lienee ollut jonkin vihtiläisen järjestön alaosasto. Arkisto tietoja tästä ei ole saatavana. Varsinainen huomattavampi tapahtuma yhdistystoiminnassa oli voimistelu- ja urheiluseura Alkun perustaminen 22.3.1914. Samaan aikaan toimintansa aloitti myös työväenjärjestö, jossa toimi torppari­osasto. Kansalaissodan jälkeen tulivat Suojeluskunta ja Lotta­järjestöt, Pienviljelijäin Yhdistys ja viimeisenä vapaitten järjestöjen sarjassa ennen toista maailmansotaa perustettiin Vihtijärven VPK, joka asiallisesti ottaen käsitti koko kylän väestön. VPK:n toiminta ennen Nummituvan rakennustyön aloittamista oli varsinaisen ammatillisen alan ulkopuolella vähäistä. Voimistelu- ja urheiluseura Alkun toiminnnan jatkajaksi syntyi 5.6.1932 Voimistelu- ja urheiluseura Uhka. Marttayhdistys perustettiin kylään sotien jälkeen 1940 luvulla.

Järjestöjen käyttöön Hiiskulan kartano luovutti Kanniston ladon, mutta tätähän voitiin käyttää vain kesällä. Nykyisellä Vihtijärven Kappelin tontilla ollut Rauhalan huvila toimi seurojen tilai­suuksien pito­paikkana. Seura- ja yhdistystalon rakentamisesta tähän kylään tehtiin vakava yritys jo 80 vuotta sitten. Vuonna 1919 oli hankittu piirustukset taloa varten, mutta niissä olosuhteissa, missä kansakunta silloin eli, ei tässäkään kylässä ilmeisesti saavutettu sitä yhteisymmärrystä, mitä näin suuri hanke onnistuakseen olisi tarvinnut. Näin ollen hanke sillä kertaa jäi toteutumatta.

Sodan päätyttyä 1945 sai Vihtijärven seuratalohanke uutta vauhtia. Lokakuun 6. päivänä 1945 pidettiin kolmen seuran edustajien välinen neuvottelu ja päätettiin ruveta ajamaan hanketta. Joulukuun 17. päivänä samana vuonna perustettiin Nummitupa Oy. Tämän nimen Nummitupa, joka on vuosien saatossa säilynyt samana, on osuvasti keksinyt kylän silloinen opettaja Joonas Ranta-aho.

Nummitupa Oy:n osakkeet päätettiin jakaa tasan Vihtijärven sosiaalidemokraattisen Työväenyhdistyksen, Vihtijärven VPK:n ja Voimistelu- ja urheiluseura Uhkan kesken. Osakepääomaksi määrättiin 300 000 markkkaa silloista rahaa. Heti alussa yhtiö pyysi kunnan mukaan tuloa seuratalon yhteyteen rakennettavan urheilukentän perustamiseen. Kunta myönsi 75 000 markkaa ja ehtona oli, että se saa yhtiön osakkeita saman suuruisen nimellismäärän arvosta kuin edellä mainitut kolme seuraa. Näin tuli Nummitupa Oy:stä "nelipyörä­vankkurit" talo­hanketta vetämään. Yhtiön ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat: puheenjohtaja Aaretti Järvelä, varapuheenjohtaja J. E. Salo ja jäseninä Juho Puro, Onni Salo, Vilho Nyman, Reino Rantanen, sekä kunnan edustajana Aarne Vaskela.

Yhtiöjärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaan Nummitupa Oy:n tarkoituksena oli rakentaa Vihdin kuntaan seurojentalo, omistaa ja hallita sitä sekä mahdollisesti muitakin kiinteistöjä ja vuokrata alueita rakennuksineen, sekä vuokrata rakennuksista huoneistoja niitä tarvitseville samoin kuin harjoittaa iltama-, juhla- ym. valistustoimintaa sekä ravintola- ja kahvilaliikettä varojen kokoamiseksi. Yhtiön tarkoituksena ei kuitenkaan ollut harjoittaa teollisuutta, jossa käytetään raaka-aineena metsäntuotteita. Asiakirjoista ei selviä, mitä yhtiön perustajat ovat tällä rajoituksella tarkoittaneet.

Ensimmäinen tehtävä oli maa-alueen hankinta seurataloa ja urheilukenttää varten. Tätä tarkoitusta varten Nummitupa Oy osti Hiiskulan kartanon silloiselta omistajalta insinööri Hans Brummerilta 2,5 hehtaaria käsittävän maa-alueen ns. Laihuen nummesta sangen edulliselta paikalta. Kauppaehdot olivat myös edulliset: viisi markkaa neliöltä. Kauppahinnasta piti maksaa 30 000 markkaa kaupantekohetkellä. Kauppa päätettiin 26. päivänä lokakuuta 1946. Seuraavana talvena kaadettiin jo rakennuspuita, jotka sahattiin keväällä 1947 Hiiskulan sahalla. Rakennus päätettiin rakentaa rakennustoimisto H. Siikosen Kerkkoon työväentaloa varten tehtyjen rakennuspiirustusten mukaan ilman muutoksia. Myöhemmin kun hanke siirtyi yksin VPK:n käsiin. Rakennushankkeeseen liitettiin suunnitelma palo­aseman rakentamisesta letkunkuivatustorneineen.

Rakennuslupaa haettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä, mutta se evättiin. Siihen aikaan olivat rakennusaineet säännöstelyn alaisia ja tämän tapaiset hankkeet saivat jäädä odottamaan. Myös rahoitus oli täysin avoin asia. Yhtiön tarkoitus oli rakentaa rakennus avustus-, lahja- ja keräysvaroilla sekä talkootyöllä. Lainaa ei haluttu ottaa. Tämän toteuttamiseksi avustushakemuksia lähetettiin mm. Jenny ja Antti Wihurin säätiölle, Suomen Olympiakomitealle, Valtion urheilulautakunnalle ja Vihdin kunnalle, mutta varsin huonolla tuloksella, sillä mitään ei saatu. Mainittakoon, että avustushakemuksia lähetettiin myös USA:n ja Kanadan kulttuuriministeriöille. Näin toivottiin saatavan amerikan­suomalaisilta reiluja avustuksia suuresta lännestä.

Vuosien 1948 ja 1949 aikana ei hanke edistynyt sanottavasti. Erityisesti rakennus­aineiden saanti oli vaikeaa eikä rakennuslupaakaan saatu. Vuoden 1950 vuosi­kertomuksessa osake­yhtiön sihteeri opettaja Joonas Ranta-aho toteaakin: "länsirintamalta ei mitään uutta". Tällä ensimmäisen maailman­sodan­aikaisella Saksan pää­esikunnan sanonnalla voi luonnehtia myös Nummitupa Oy:n kehitystä. Puutavara oli tosin saatu sahatuksi, patiisit, piirot ja laudat odottivat nauloja ja vasaroita, mutta rahoitus­kysymys oli edelleen ratkaisematta. "Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa", kuuluu sanonta. Näin varmaan päättelivät Nummitupa Oy:n osakkaatkin talohanketta ajaessaan. Heräsi ajatus keskittää seuratalon rakentaminen yksiin käsiin. Päädyttiin ratkaisuun, että VPK epäpoliittisena järjestönä olisi sopivin ja saisi varmasti kyläläisten varauksettoman tuen. Tähän perustuen Nummitupa Oy päätettiin purkaa ja osakkaat luovuttivat osakepääoman ilman korvausta Vihtijärven VPK:lle. Kevätkokouksessaan 1951 VPK päätti ottaa vastuun seuratalon rakentamisesta. Rakennushanketta johtamaan ja eteenpäin viemään valittiin rakennustoimikunta, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Vihtori Meromaa, Aarne Halkivaha, Yrjö Valo, Emil Wahlberg, Bjarne Widen, Martti Augustin, Matti Putkonen ja Aulis Timonen. Näin vuosikymmenten jälkeen voi todeta, että tämä ratkaisu oli erittäin viisas. Asioiden hoito oli helpompaa ja joustavampaa yhden järjestön puitteissa. Lisäksi oli yleisissä kokouksissa käynyt ilmi, että rakennushanke VPK:n puitteissa oli saanut kaikkien kyläläisten kannatuksen.

Nyt alkoi tapahtua. Ensimmäiset talkoot pidettiin lokakuun 28. päivänä 1951. Kustannusarvio rakennustyön alkaessa oli lähes 10 miljoonaa markkaa silloista rahaa ja se nousi tasaisesti rakennustyön kestäessä aina 15 milj. markkaan. Kustannusten huikea nousu johtui pääasiassa siitä, että valtakunnassa oli voimakas inflaatio. Rahoitus hoidettiin lainaa ottamalla paikallisesti Osuuskassasta, joka myönsi hankkeelle 3 miljoonaa markkaa. Kunnalta ja valtiolta saatiin yhteensä miljoona markkaa. Nummitupa Oy:n osake­pääoma 300 000 markkaa ja Uhkan veikkausvoittorahoista urheilukentän rakentamiseen saamat 225 000 markkaa käytettiin myös talon rakentamiseen. Pääomia oli rakennustyön alkaessa näin ollen runsaat 4,5 miljoonaa markkaa. Kylässä järjestettiin myös rahankeräys rakennusrahastoa varten, mutta tulokset tästä jäivät vaatimattomiksi. Rahan keräyksen lisäksi järjestettiin tukkien keräys. Lahjoituksin rakennushanketta tukivat muun muassa Viiala Oy lahjoittamalla ovet ja ikkunat ja Insinööri Brummer, joka lahjakirjalla luovutti myymänsä maa-alueen siten, että VPK sai kaupantekohetkellä maksetun raha­määrän arvosta vastaavan määrän rakennuspuuta Hiiskulasta. Kivikankaan kylätien siirryttyä valtion haltuun osakkaat luovuttivat tiehoitokunnan varat 37250 markkaa rakennusrahastoon.

Talkootoiminta, jonka turvin kustannuksia pystyttiin supistamaan yli odotusten, oli esimerkillistä. Niihin osallistuivat niin nuoret kuin vanhatkin, naiset sekä miehet. Kaukaisimmat saapuivat Haimoosta saakka. VPK:n silloisen sihteerin Aulis Timosen talkootöistä pitämästä luettelosta käy selville, että 21.10.1951 - 6.6.1954 välisenä aikana pidettiin talkoita 134 kertaa. Työhön osallistui 221 miestä ja 54 naista, yhteensä 275 henkilöä. Työ jakaantui seuraavasti: rakennustyötä oli 9176 tuntia, traktoritunteja 200, kuorma-autotunteja 35, hevostyötä 498 tuntia ja muonitustyötä 1279 tuntia, joten talkootuntien yhteismääräksi kertyi peräti 11649 tuntia. Suurin talkootyön vaihe oli perustuksen valu, johon osallistui 90 henkilöä, 6 autoa ja 3 traktoria betonimyllyineen. Talkootyön organisaattoreina toimivat: Aulis Timonen, Onni Salo, Matti Putkonen ja Martti Oksanen. Ammattikirvesmiehen työt olivat Martti Oksasen vastuulla ja hänen apunaan toimivat Väinö Oksanen, Mauri Oksanen, Leo Iltanen ja Oiva Kataja.

Rakennustyö oli edistynyt niin pitkälle, että vihkiäisjuhla voitiin pitää 40 vuotta sitten helluntaina. Mutta paljon oli kuitenkin vielä tekemättä: talosta puuttui muun muassa parveke, vahti­mestarin asunto, sauna, kaikki maalaustyöt ja paljon muutakin. Talon 40-vuotis­taipaleen aikana se on saatu nykykuntoon. Tältä ajalta ei ole luetteloitu talkootyön määrää, mutta sen arvo ja merkitys ovat kuitenkin huomattavat. Nummitupa Oy:n sihteerin Joonas Ranta-ahon yhtiön vuosikertomuksessa vuodelta 1950 asettama 1000 talkootyöpäivän tavoite ylitettiin reippaasti jo ennen talon vihkiäisjuhlaa.

Tässä yhteydessä todettakoon, että Nummituvan vihkiäisjuhlaohjelma 40 vuotta sitten on tänään asetettu kaikkien nähtäväksi eteisen ilmoitustaululle.

Mikko Vaskela aloitti vihkiäisjuhlassa pitämänsä puheen seuraavasti: "Kokoontuessamme yhteisen asian merkeissä Vihtijärvellä suoritettavaa historiallista hetkeä ikuistamaan, lienee meillä kaikilla jakamaton juhlan tuntu siitä, että tapaus kylämme kohdalla muodostaa voimakkaan käänteen parempaan päin. Se luo tunteen siitä, että uusi kultainen lehti kylämme historiassa on voitokkaasti ja luottavaisesti yhteisvoimin käännetty." Silloin ei tarkkaan tiedetty, mitä tällainen toimitalo toisi tullessaan.

Mitä tulee talon käytännöllisyyteen ja ulkoisiin puitteisiin, voidaan sen 40-vuotisen toiminnan jälkeen todeta, että se on pohjaratkaisultaan onnistunut. Yleisötilat: juhlasali, ravintola, eteishalli ja parveke niveltyvät hyvin toisiinsa muodostaen onnistuneen ja toimivan kokonaisuuden erilaisten tilaisuuksien järjestämiseksi. Talo on palvellut kyläläisiä mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Täällä on tanssittu häitä, hiljennytty hautajaisiin, vietetty syntymäpäiviä ja pidetty erilaisia kokouksia ja muita tilaisuuksia. Taloa on säännölisesti myös vuokrattu ulkopuolisille yhteisöille ja yksityisille henkilöille. Lainojen takaisin maksamiseksi ja ylläpitokustannusten kattamiseksi ovat täällä järjestetyt tilaisuudet muodostuneet tärkeiksi tulolähteiksi. Talon valmistuminen sattui suuren yleisön kannalta ihanteelliseen aikaan. Huvitilaisuuksien yleisömenestys oli kahden ensimmäisen vuosi­kymmenen ajan hyvä. Voidaan karkeasti arvioiden todeta, että toiminnan aikana tänne on myyty noin 250 000 pääsylippua. Ensimmäiset vuosikymmenet olivat tosiaan vilkkaita, sillä parhaisiin tilaisuuksiin saatettiin myydä jopa 1000 pääsylippua. Tuolloin Nummituvalla esiintyi säännöllisesti valtakunnan parhaita viihde­taiteilijoita ja orkestereita. Talon käyttöönotto antoi hyvät mahdollisuudet myös sisätiloissa harjoitetulle urheilutoiminnalle. Esimerkiksi lentopalloa on tässä salissa pelattu koko toiminnan ajan. Nummitupa on tehnyt Vihtijärven kylää tunnetuksi hyvin laajalti, mikä sinänsä ei mielestäni ole vähäarvoista. Toiminnan ylläpitäminen on tapahtunut valtaosin talkootyönä. Erityisen arvokkaan työn ovat suorittaneet Vihtijärven Martat hoitaessaan huvitilaisuuksien ravintolaa 15 vuoden ajan lähes olematonta korvausta vastaan. Marttojen työllä oli huomattava taloudellinen merkitys VPK:lle.

Vuosien varrella VPK:n puheen­johtajina ovat toimineet: J. E. Salo, Vihtori Meromaa, Unto Luoto, Aarne Halkivaha, Helge Putkonen ja Lauri Niemi. Sihteereinä ovat toimineet Aulis Timonen, Antti Vaskela, Helge Putkonen, Martti Viman, Lauri Niemi ja Sakari Kajosaari ja rahastonhoitajina Matti Putkonen, Katri Koivisto, Päivi Putkonen ja Anna-Liisa Kuusela. VPK:n kunniajäseniksi vihkiäisjuhlassa kutsuttiin insinööri Hans Brummer ja puuseppä Aaretti Järvelä.

Vihtijärven VPK:n sammutuspäällikoina ovat toimineet Vilho Nyman, J. E. Salo, Aulis Timonen, Onni Salo, Seppo Salo, Jari Molander ja Harri Hampori, joka hoitaa tehtävää tällä hetkellä.

VPK:n nykyinen hallitus on kokoonpanoltaan seuraavanlainen: puheenjohtajana Lauri Niemi, varapuheenjohtajana Eerik Lindell, sihteerinä Sakari Kajosaari ja jäseninä Harri Hampori, Olli Kallela, Pekka Penttilä ja Antti Silvasti sekä hallituksen ulkopuolella rahastonhoitajana Anna-Liisa Kuusela.

Yhdistyksenä Vihtijärven VPK:ta voidaan pitää vakavaraisena. Kiinteistö on palovakuutettu kolmesta miljoonasta markasta, mikä saattaa olla hivenen alakantissa. Rakennuksen lisäksi VPK omistaa 2,5 hehtaarin suuruisen maa-alueen. Omaisuuden arvo lienee noin 4,5 miljoonaa markkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiinteistön hoito ja säilyminen tuleville sukupolville olisi itsestään selvä asia.

Kymmenen vuotta sitten Helge Putkonen oli huolissaan Nummituvan tulevaisuudesta pitämässään 30-vuotisjuhlan Nummituvan historiikissa. Nyt voimme kuitenkin todeta että nuorempi sukupolvi on kymmenen vuoden aikana ottanut toimintaan vireästi osaa. Laajentunut toiminta myös näkyy: Palokunnalla on tällä hetkellä käytössään kolme palo­autoa, naisosasto ja myös nuoriso-osasto. Koulutustoiminta on aktiivista. Toiminta vaatii myös paremmat ulkoiset puitteet. Niinpä samalla on Nummituvalle tehty jatkuvasti korjauksia ja laajennuksia. Koko talo on maalattu ulkopuolelta, paloautotallin yhteyteen on rakennettu sauna ja sosiaalitilat, paloautotalliin on tehty laajennus palokunnan käyttöön saamille uusille paloautoille. Talonmiehen asuntoa on laajennettu ja juhlasali on maalattu. Siinä ehkä näkyvimmät kohteet. Nämä rakennushankkeet onnistuttiin toteuttamaan taloudellisen noususuhdanteen aikana hankkimalla avustusrahoitusta usean vuoden aikana Opetusministeriöltä, Valtion Palonsuojelurahastolta ja Vihdin kunnan kulttuurilautakunnalta. Ilman näitä avustuksia ei rakennushankkeita olisi voitu toteuttaa.

Kiinteistön tuotto tällä hetkellä nipin napin peittää kustannukset. Silloin tällöin tapahtuviin välttämättömiin peruskorjauksiin eivät kiinteistön tuotot riitä. Perinteinen varojen keräysmuotohan on ollut jo edellä mainittu huvien järjestäminen, mutta viimeisten vuosien aikana näistä saatu tuotto on ollut pieni. Tämä velvoittaa meidät vastuussa olevat henkilöt miettimään kiinteistölle uutta tuottavaa käyttöä.

Jo 40 vuotta sitten Mikko Vaskela totesi vihkiäispuheessaan vielä seuraavasti: "Kokemus on osoittanut, että me emme saavuta mitään ellemme ensin ole valmiita uhrauksiin. Eniten menetämme juuri silloin, kun mitään ei uhrata." Näihin ajatuksiin voimme tänäkin päivänä täysin yhtyä ja todeta, että tämä Nummitupa on mitä suurimmassa määrin mainio esimerkki siitä, mitä pienikin kylä voi yhteistyöllä saada aikaan. Samaa uhrautuvaa talkoohenkeä tarvitaan tänään ja tulevaisuudessa voidaksemme säilyttää edellisen sukupolven työn tulokset eli tämän Nummituvan tuleville sukupolville mahdollisimman hyvässä kunnossa ja toimivana. Rohkenenkin esittää, että meillä on oikeus odottaa kylän nousevalta nuorisolta näiden hyväksi koettujen periaatteiden omaksumista ja vastuun ottamista yhteisistä asioista.

Taltioinut: Sakari Kajosaari 14.5.1999